Eka päivä

Istuin vuokra-autoon jännittyneenä. Ilma oli hikinen ja illalla tai yöllä (en ollut ihan varma kellonajoista, sillä jet lag painoi silmiä) oli hemmetinmoinen ukkosenilma niin, että välillä talo tärähti. Olisin oikeastaan halunnut mennä sitä ulos terassille katsomaan, mutten tohtinut tai jaksanut. Tiesin, että tänään olisi tärkeä päivä eli koetin kerätä unta. Tällä mantereella. Tosi kummallinen fiilis.

Vuokra-auto oli pieni sedan, semmoinen vähän kullanvärinen ja päätin, että se oli hyvä merkki. En tiedä millainen merkki oli se, että autosta meni se seitsemänkympin maksu joka päivä, joten jos en tänään onnistuisi ajokorttikokeessa, niin jokainen päivä maksaisi turhaa. Sillä omakin auto jo seisoi tallissa, sen mies oli hankkinut minulle jo ennen kuin tuli käymään viimeisen kerran kotimaassa. Mutta sen saisin käyttööni vasta, kun voisimme näyttää vakuutusyhtiölle, että minulla on ajokortti. Miksi kaikki oli niin hankalaa? Ensin kortti, sitten vakuutus ja sitten uusi kortti, sillä ensimmäisellä saisin ajaa vain sitä vuokra-autoa.

Ajoimme katsastustoimistolle ja jännitti kyllä kaikki tiet, joissa oli enemmän kuin kaksi kaistaa yhteen suuntaan. Aurinko paistoi kuumasti ja silmiä häikäisi, vaikka pidin aurinkolaseja, enkä mitään itsestääntummuvia. Lämpötila oli yli 35 lämpöastetta ja tuntui, että heti kun avasin autonoven, niin sulaisin siihen paikkaan. Voiko tähän muka tottua? En ainakaan minä. Ahdisti. Kuumotti ja jännitti. Menimme konttoriin ja meidät ohjattiin ottamaan jonotusnumero. Systeemi oli jotenkin ihan kummallinen, enkä osannut arvioida kuinka kauan joutuisin jonottamaan. Mies näytti kyllästyneeltä ja olisi varmaan mieluummin ollut töissä. Ymmärrän kyllä, mutta juuri nyt tarvitsen häntä vielä siinä. Tämä on ensimmäinen päivä, ensimmäinen kohtaaminen ja ensimmäinen virasto. Pissattaakin. Mietin, uskallanko mennä vessaan vai kuulutetaanko numeroni juuri silloin. Pakkohan se on mennä. Mies voi mennä ilmoittamaan, että vaimolla on löysä vatsa, jos niin hyvä/huono tuuri käy.

Vuoroni tulee reilun puolen tunnin päästä ja olen onnellinen, että mies on mukana, sillä aivoni eivät rekisteröi yhtään mitään virkailijan puheesta. Näytän varmaan yhtä idiootilta kuin viime kesänä, siis silloin kun ensimmäistä kertaa vierailimme tällä mantereella tutkimassa paikkoja, ja poliisi pysäytti minut ylinopeudesta.  Kun en saanut mitään selvää konstaapelin puheesta, hän joutui puhumaan miehelle ja tunsin itseni vähä-älyiseksi: Sillä kertaa se tosin koitui hyväkseni: sain vain huomautuksen, enkä sakkoja, enkä varsinkaan sitä merkintää johonkin systeemiin, joka olisi sitten mahdollisesti estänyt minua poistumasta maasta. Vaikka siis tuntuu siltä, etteivät tämän maan systeemit kyllä koskaan eivätkä missään neuvottele keskenään, sillä niin eivät tee saman viraston kaksi vierekkäistä virkailijaakaan.

Yhtäkaikki löydän itseni tietokoneen edestä ja mies komennetaan odotushuoneeseen. Aloitan monivalintatehtävät ja alku menee hyvin. Viisi virhettä on maksisi ja näpyttelen menemään rennohkosti, kunnes huomaan tekeväni kolmannen virheen. Typerän virheen! Kysymyksessä, johon tiesin oikeankin vastauksen. Hemmetti, skarppaa nyt. Vieressä istuva ylipainoinen vesseli nousee ylös ja raapii päätään. Sitten lysähtää turhautuneena tuolille ja alkaa naputella kantapäällään lattiaa kuin kiimainen sammakko. Hänen isänsä tai isoisänsä tulee paikalle ja molemmat lähtevät löntystelemään kohti ulko-ovea, sillä jos teet viisi virhettä, niin seuraava yritys on vasta seuraavana päivänä. Helkkari. Oliko tämä huono enne.

Klikkaan seuraavan kysymyksen, jossa kysytään jotain rekan akselipainosta tai jotain muuta yhtä tarpeetonta. En todellakaan tiedä vastausta eli väärä vastaus numero 4 räpsähtää. Tähänkö tämä nyt sitten tyssää, korkeasti koulutetun ammattilaisen, jolla on kotimaassa ollut ajokortti ja rikkeetön ajohistoria kahdenkymmenenviiden vuodenajalta. Ottaisi kyllä luonnolle. Vielä kolme kysymystä. Hah, tämä oli helppo, osaan varmasti. Toiseksi viimeinen kysymys, sydän alkaa hakata; hemmetti tasan kaksi  mielestäni samanarvoista vaihtoehtoa, en ole yhtään varma. Kumman valitsen. Hikipisara valuu selkää. Vilkuilen ympärilleni, sillä haluan varautua siihen kuinka monta todistaa epäonnistumiselleni on. Laitan silmät kiinni ja valitsen B:n. Se meni oikein! Vielä yksi kysymys, se on helppo. Huojennus valahtaa jäseniini ja nojaan selkänojaan. Ehkä tästä selvitään. Hymyilen. Mitä nyt pitäisi tehdä? Kuuntelinko yhtään ohjeita? Vilkuilen ympärilleni ja toisesta rivistä nousee mies ja siirtyy istumaan sisemmän huoneen odotustilaan helpottunut hymy kasvoillaan. Tai siltä minusta tuntuu, sillä ainakin minä tunnen suunnatonta helpotusta. Kohta virkailija tulee hakemaan miehen ja he menevät ovesta ulos ilmeisestikin suorittamaan ajokokeen. Tehdäänkö se nyt heti tähän perään? No hupsista ja sitten mennään.

Minun virkailijani on itseni ikäinen nainen ja hän puhua pulputtaa koko ajan. Yritän ymmärtää ja smalltalkata puolella sielullani, sillä toista puolta jäytää jännitys. Osaan kuitenkin kolmepistekäännöksen ja laitan vilkun, kun käännytään tielle ja suoriudun jopa u-käännöksestä pysyen suurinpiirtein omalla kaistalla. Palaamme konttorille ja istun taas odottamaan. Sitten nainen viittaa minut kohti kameraa, ilmoittaa, että koe on hyväksytty ja hymyile kameraan. Käteeni laitetaan lappu, joka toimii väliaikaisena ajokorttina ja suoritan maksun. Onneksi se on aivan älyttömän halpa eli hintaan ei ajokortti täällä tyssää.

Haen miehen odotushuoneesta ja lähdemme kohti kotia. Huomenna tänne olisi tehtävä toinen reissu mikäli vakuutusyhtiö saisi faksattua luvat kohdilleen. Mukaan pitää ottaa myös todistus osoitteesta eli vuokra-sopimus, muistuttelee mies, mutta minä ajelen euforisessa hyvänolontunteessa kehätietä kotia kohti, vaikken yhtään muista mistä liittymästä eli exitistä pitikään vuokrakotiamme kohti kääntyä. Ensimmäinen päivä ja ensimmäinen etappi. Muuhun en tänään pysty. Tämä hullunmylly ja outouden tunne on nyt minun elämääni. Minä asun täällä. Voi hemmetti.

Alkuun Noin neljäs päivä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: