Luku 6: Tunteet

Onnekseni minusta ei tullut uraohjusta, sillä se olisi ollut aivan liian jyrkkä tie tuhoon. Toivon, että jokin sisäinen tieto tai aavistus pelasti, sillä tajusin kyllä, etten kestä yhtään ristiriitoja tai yhteenottoja. Vetäydyn, käperryn suojakuoreeni ja murehdin yökaudet. Ainoa aseeni maailman pahuutta vastaan on aivojen etulohkokuori, se joka järkeistää, mittelee ja oivaltaa. Jo hyvin nuorena ymmärsin, etten ole tyhmä, joten aivojani olen osannut käyttää ehkä liikaakin. Sillä empatiakykyä en nähnyt, toisen ihmisen kohtaamisesta en ollut kuullutkaan ja ihmettelin aina, miten niin silmät ovat sielun peili. Minulla ei ollut minkäänlaista kykyä lukea asioita kenenkään silmistä tai katseesta, minä näin vain oman tyhjyyteeni, epävarmuuteni ja luottamattomuuteni. Asia välillä harmitti, joten saatoin aloittaa jonkin opiskeluprojektin pätemisentarpeessani tai suostuin ottamaan epämieluisan työtehtävän, jos sen suorittamisesta oli mahdollisesti tiedossa kiitosta tai krediittiä. Palkka ei minua koskaan ajanut, aina pätemisentarve.

Lepoa en itselleni suonut, mutta rakastin kuumepäiviä, jolloin ihan luvalla ei saanut tehdä muuta kuin maata lattialla ja katsella telkkaria. Elämäni parhaita hetkiä oli se, kun Wallander-sarja tuli R-kioskillemme, ja annoin itselleni nuhakuumeen puitteissa luvan vuokrata ne kaikki vuoronperään. Ruotsalaisesta poliisietsivästä tuli kuin isoisä, jonka sairastumista Alzheimeriin tai dementiaan surin sitten vuosia myöhemmin toisella mantereella. Olinhan tuossa vaiheessa jo menettänyt molemmat isoisäni, ne kaksi aikuista, jotka oikeasti leikkivät kanssani tai ottivat syliin. Edelleen muistan millaista oli käpertyä pappan kainaloon ja olla hetki. Kuin mikään ei koskettaisi, yksikään käsky tuoda/viedä/tehdä/siivota ei ehkä enää milloinkaan kuuluisi äidin suusta, sillä turva on tässä. Miten iltamyöhällä hiivin joskus mummolaan ja jäin katselemaan italowesternejä, jos pappalla sattui olemaan telkkari päällä. Rakastuin John Wayneen. Joskus hipsin sisään vara-avaimella ja makoilin hetken pappan sängynpuolikkaalla, kun ketään ei ollut kotona. Varastin hetken.

Suvussani on aina rakastettu ruualla. Pannukakkua kermavaahdolla, pullaa ja viinereitä sai koska vaan, mummu paistoi lättyjä ja teki maailman parasta hedelmäsalaattia, jota söin niin, että olin oksentaa. Ruokaa oli aina saatavilla, mutta yhteisiä ruokahetkiä vain jouluna. Yhteiseen pöytään istuminen oli harvinaista, eihän sellaiseen ollut aikaa, kun yksityisyrittäjää vietiin koko ajan. Vinoutunut suhde ravintoon saattoi johtua pula-ajasta ja isoisän diabeteksestä. Jostain syystä mummuni, joka oli erinomainen kokki, mutta myös erinomaisen rajoittunut repertuaarissaan, vinoutti koko suvun syömisen. Ruokaa tuputettiin, koska näin tapana oli ja oli mistä antaa. En muista koskaan olleeni nälkäinen, päinvastoin ylensyöneen kuvottava olotila on hyvinkin tuttu. Samainen mummu ei kuitenkaan koskaan istunut pöytään nauttimaan ruokaa muiden kanssa! Hän söi aina pieneltä kahvilautaselta, napsi sieltä ja täältä, muttei nauttinut ruuasta; kaikuja sota-ajaltako?

Tietenkin äitini oli jojolaihduttaja eli hyvin tietoinen kauneusihanteisiin sopimattomasta ruumistaan ja erityisesti sen toimimattomuuksista. Kaksi edeltävää sukupolveani olivat kropallisesti toistensa peilejä. Reheviä, lyhyitä ja pieniluisia. Omaksuin siis pullukan identiteetin, vaikka olinkin romuluinen ja aivan toisesta puusta veistetty. En tässäkään suhteessa sopinut kuvaan.

Kuvittelin alistumista rakkaudeksi ja myötäilyä kiintymykseksi. Tottakai rakastin lähipiiriäni, mutta sanoja sille ei ollut. Ei ole vieläkään. Mieheni, jos kuka, tämän on saanut kokea. Jos kolme maailman tärkeintä sanaa on jäänyt ikuisiksi ajoiksi kuulematta, niin ne jäävät kurkkuun lutimaan, kiertämään kehää ja ne on helpompi nieleskellä refluksin mukana takaisin alas. Sukuvika tämäkin.

Lukuun 5 Lukuun 7

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: