Paussi

Blogikirjoittamiseni on ollut pitkällä tauolla. Mutta se ei suinkaan tarkoita, että kaikki kirjoittaminen olisi ollut hyllyllä, olen oikeasti tuottanut enemmän tekstiä viimeisen lähes vuoden aikana kuin koskaan aiemmin. Siitä, mihin se vie, en tiedä. Mutta ensimmäinen kirjani on niin valmis kuin kirja ylipäänsä voi valmis olla. Ja toiseen yritelmään olen lähtenyt aivan toisenlaisesta näkökulmasta.

Olen nimittäin laatimassa rakennetta tai kudelmaa ihmisistä, jotka kohtaavat jossain. Sitten lisään kuvaan osia, joissa joillain ihmisillä on menneisyys, toisilla tulevaisuus tai nykyisyys. Osalla ehkä nämä kaikki tai erilaisia kombinaatioita. Sen jälkeen aloin luoda ihmisille ominaisuuksia tai tapahtumia, joilla on tai ei ole ollut kauaskantoisia merkityksiä, mikä tietenkin alkoi sekoittaa alustavaa kudelmaa. Aion vieläkin syöttää vähän lisää lihaa ihmisten ympärille tyyliin, että joku on runsassanainen ja joku toinen parhaimmillaan dialogissa, ja yrittää nivoa tapahtumia ja yhteyksiä yhteen. Vasta sen jälkeen annan itselleni luvan alkaa oikeasti kirjoittaa. Niin alussa olen, että tämäkin vaihe on vielä kesken. Vaikka kirjoittamisessahan on kai kaikki aina vähän kesken.

Saa siis nähdä mitä tästä kaikesta tulee, sillä jossain taka-alalla pökkii ajatus siitä, että voisi kai jotenkin oikeasti opiskella rakenteen laatimista, mutta siihen en aio ryhtyä, sillä kärsivällisyyteni on rajallinen. Samoin fyysinen jaksaminen eli ensimmäistä kertaa olen päästänyt päähäni ajatuksen siitä, että aion pitää taukoa hoitotyöstä. Koska en vaan jaksa, ja motivaatio eli työnilo on alkanut hirveästi kärsiä. Ensi kesänä teen suuria päätöksiä asian suhteen. Ehkä pitkä tauko olisi tarpeen tai jopa pakollinen.

Toinen harha-ajatus on se, etten osaa kirjoittaa dialogia ja sen opetteleminen on ollut listalla jo pitkään. Mitenkähän saisin aloitetuksi? Tässä on käynyt vanhanaikaisesti, kun työ haittaa harrastuksia. Enkä osaa kirjoittaa kotona, vaikka siellä olisi tällä haavaa ihan hyvät puitteet, kun lisäopetukset aiheuttivat sen, että pikkuhuoneesta tuli minun työhuoneeni. Siellä siis opetan. Mutta kirjoitan edelleen enemmän ja tuotteliaammin kahviloissa tai airb&b:ssä, mikä siis maksaa.

Lienen aika kompleksinen ihminen, sillä haluan tehdä kolmea työtä, joille yhdelle on huone alakerrassa, toiselle yläkerrassa ja kolmannelle maailma on auki. Tilanne on aika kestämätön, mutta minusta myös mukava, sillä nämä irtiottoni ovat olennaisia ja tuikitarpeellisia jaksamiselleni: tarvitsen yksinoloa. Ehkä minusta tulee vanhemmiten erakko johonkin korpeen, jossa on wifi-yhteys ja vähintään kolme kahvilaa viiden kilometrin säteellä.

Vaan onhan tämä ennenkaikkea mahdollisuus: yhdistää kaikki nämä puolet itsessäni ja elämässäni. Juuri nyt on näin ja se on hyvä.

Takaisin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: