Elämässäni on ollut paljon keväitä
Kiertokulkua
Yhä enemmän hakeudun luontoon, joka ei ole omaani,
Mutta jota tarvitsen.
Yhteyttä syvään maahan,
Haudattuihin toiveisiin,
Tuskiin ja turvattomiin huutoihin.
Roudan alla asuu pelko, jota ei voi kai kohdata.
Ikirouta jumittaa lihakset, kuluttaa nivelet ja hakkautuu sieluun
Rypemään.
Miksi olen tuhlannut lämpöä kaikkeen muuhun
Miksi en löydä sisäistä lämpöäni sieltä missä tiedän sen olevan.
Piilossa itseltäni, arvottomalta, arvaamattomalta.
Tänä keväänä minä ostan rautakaupasta hakun.
My life has been stream of cold and clear springs
Again and again
I feel the urge for Nature, but the one in here does not speak to me
I need to dig deeper
To all my Wishes that have been buried with despair
defenseless screams.
My soul is frosted, in the way that can’t be met.
The Permafrost has taken over the muscles,
Drained the joints
Burrowed one’s Soul.
Is there a reason
Why have I wasted my warmth for everyone else’s comfort
But mine.
Not been able to insulate myself with it.
I know it’s there but I have lost all the means to connect.
It is time.
Kirjoittajapolku 