Niinkuin yleensäkin ennen reissua, viime päivinä olen intoillut, pakkaillut, perääntynyt, katunut ja kärsinyt vatsavaivoista. Siis miksi teen tämän itselleni, miksi laitan itseni epämukaviin tilanteisiin ja lähden ajamaan puolen maailman läpi? Juuri nyt en tiedä.
Mutta aamulla tuntuu paremmalta, kun lähtö koittaa. Tuntuuhan? Tavarat on pakattu ja suurin osa jo autoon kannettu eli enää ei tarvitse kuin koota eväät, tarkistaa rahat ja passit (työsuhteen vuoksi on siis näytettävä passia) ja lähdettävä. Vaikka omassa sängyssä olisi parempi nukkua, koiraa ja miestä tulee ikävä, ajaminen on tylsää ja ihan siis oli typerä idea tämä lähteminen jo alkujaankin. Olisihan noita lentokoneitakin tarjolla.
Silti myös vähän perhostelee vatsanpohjassa positiivisesti. Mitä kaikkea saankaan nähdä ja kokea, ylittää itseni ja oppia itsestäni. Kuinka ihana onkaan liukua jonkun muun pesemien ja manklaamien lakanoiden väliin, ottaa hällävälilomafiilis ja valjastaa se siihen, ettei ole rutiineja, ei pakollisia hommia, ei vaateita suuntaan jos kolmanteenkaan. Maata hotellihuoneen sängyssä murustelemassa sydämensä pohjasta, katsella typeriä ohjelmia telkkarista, tutkia karttaa ja seuraavan päivän reittiä tai ohjelmaa. Kun saa tehdä mitä haluaa.
Kun antaa itselleen luvan tehdä mitä haluaa.
Kun uskaltaa tehdä mitä haluaa.
Kirjoittajapolku 