Luku 7: Kohtaamisia

Silti ja kaikesta huolimatta minulle annettiin elämäntehtävä varsin aikaisessa vaiheessa, nimittäin kolmekymppisenä kaiken harhailun keskelläkin, juuri ihmiskroppa ja sen narinat alkoivat johdattaa. Jostakin kumpusi tieto, että meissä on enemmän potentiaalia kuin ymmärrämmekään. Että kemia ei ole yksinomainen eikä paras ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Että aivoissani lymyää ehkä muutakin kuin puskeva halu menestyä. Parantua. Hirvittävän, kauhistuttavan jaJatka lukemista ”Luku 7: Kohtaamisia”

Syyskuu 2021

Minulle syksy on aina ollut uuden alkua, kalenterin täyttämistä ja jonkin uuden projektin pyörittelyä. Kaipaan sitä. Kaipaan kovasti uutta lukuvuotta, uusia opiskelijaryhmiä ja ihan vaan Kansalaisopiston ilmoittautumislehden selailua. Ehkä kaikkein eniten kaipaan uutta kalenteria tai uutta minua. Sellaista rauhallista, vähään tyytyvää ja vähäeleistä. Uuden kalenterin voin tietenkin mennä ostamaan Barnes&Noblessilta, mikä olisi muutenkin ihana tekosyyJatka lukemista ”Syyskuu 2021”

Paussi

Blogikirjoittamiseni on ollut pitkällä tauolla. Mutta se ei suinkaan tarkoita, että kaikki kirjoittaminen olisi ollut hyllyllä, olen oikeasti tuottanut enemmän tekstiä viimeisen lähes vuoden aikana kuin koskaan aiemmin. Siitä, mihin se vie, en tiedä. Mutta ensimmäinen kirjani on niin valmis kuin kirja ylipäänsä voi valmis olla. Ja toiseen yritelmään olen lähtenyt aivan toisenlaisesta näkökulmasta. OlenJatka lukemista ”Paussi”

Luku 6: Tunteet

Onnekseni minusta ei tullut uraohjusta, sillä se olisi ollut aivan liian jyrkkä tie tuhoon. Toivon, että jokin sisäinen tieto tai aavistus pelasti, sillä tajusin kyllä, etten kestä yhtään ristiriitoja tai yhteenottoja. Vetäydyn, käperryn suojakuoreeni ja murehdin yökaudet. Ainoa aseeni maailman pahuutta vastaan on aivojen etulohkokuori, se joka järkeistää, mittelee ja oivaltaa. Jo hyvin nuorena ymmärsin,Jatka lukemista ”Luku 6: Tunteet”

Luku 5 Ihmissuhteet

 Minulla on aina ollut paljon kavereita ja hyvät ihmissuhteet, joista olen halunnut pitää kiinni ja vaalia mitä vaalittavissa on. Minua pidetään reiluna tyyppinä ja varmaan myös ihan hyvänä kuuntelijana, sekä nykyisessä elämässäni erinomaisena verkostoitujana. Minusta on mukavaa tuoda ihmisiä ja osaamista yhteen, olla vieraanvarainen sekä hyvä ja rento emäntä. Osaan jakaa itsestäni juuri sen verran,Jatka lukemista ”Luku 5 Ihmissuhteet”

LUKU 4 Nöyrtyminen

Sukuni ei ole kovin kirkollista, joten siitä suunnasta on turha hakea ylenpalttista lohdutusta. Enemmän on aina auttanut luonto, puut, syyssateen omanlaisensa tuoksu ja vaeltaminen kanervikossa. Kivellä istuminen on yhtä epämukavaa kuin kirkon pehmustamattomassa penkissäkin, mutta kaupanpäälliseksi saa raitista ilmaa ja jos se itse itselle määritelty kivi sijaitsee neljänkymmenen minuutin kävelymatkan päässä, niin myös hyvää kuntoaJatka lukemista ”LUKU 4 Nöyrtyminen”

LOKAKUU 2020

Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee? Mikään ei ole korona-viruksen suhteen muuttunut sitten viime postaukseni ja yhtälailla myös selkäni oireilee tässä istuksiessani koneen edessä. Miksi sitten kirjoitan? Nyt jo vähän mietityttää miten pystyn alkavalla viikolla tekemään hoitotyötä, kun liikunta jotenkin aina jää liian vähälle ja läppäripäivät vievät voimat. Siis miksi? Koska osaan, ja voin. Voihan se olla,Jatka lukemista ”LOKAKUU 2020”

LUKU 3 Periksiantamattomuus

Oma kortensa keossa on sillä, ettei mitään unohdeta ja työteliääksi on opittava. Käänteispuolena ylimaallinen jaksaminen ja tavoitteen asettaminen jo ennen kuin siitä tuli trendi tai konsulttien jakkupuvun kanssa jakelema mantra. Ovathan ne tuulet välillä suotuisiakin ja uusi elämä aukeaa aavana ja autereisena. Eikös tässä ole opittu jo vaikka mitä, pärjääminenkin. Suomalainen mielenmaisena on perustettu suorittamiselle.Jatka lukemista ”LUKU 3 Periksiantamattomuus”

LUKU 2 Identiteetti

Pienen maan pippurinen kansa. On niin tavattoman paljon kaikkea, mistä olla ylpeä. Kun on mahdollisuus katsoa etäämmältä, niin suunnaton ylpeys valtaa sielun ja suomalaisuuden. Kansakunnan kaikki saavutukset ja yhteenpuristunut itsenäisyys, jota voi vain ihailla: turvallinen, kylmä, sivistynyt ja koulutettu. Sanomaton liikutus valtaa mielen, kun ajattelen sivistystä ja koululaitosta, joka sittenkin on parhaita maailmassa. Kaiken syntyä,Jatka lukemista ”LUKU 2 Identiteetti”

Syyskuu 2020

Voi elämän kevät. Lopetin vanhan blogini puolisen vuotta sitten ja tässä sitä taas ollaan. Uudella maaperällä. Ärsyttää, kun en osaa käyttää tätä alustaa, jonne menin ostamaan oman domainin, ja ärsyttää eniten ehkä se, etten todellakaan viitsisi katsoa noita videoita, joissa tämän käyttöä opetetaan. Mieluummiin siis hakkaan päätäni seinään kokeilemalla ja turhautumalla. Olisi niin paljon teknistäJatka lukemista ”Syyskuu 2020”