Välillä on ikävä bloggaamista ja sitä, että voi ottaa yhden pienen idean ja alkaa laajentaa sitä. Näin useimmat kirjoitukseni syntyivät: hetken mielijohteesta, yhdesta ajatuksesta, joka yhtäkkia leveni ja laveni. En koskaan suunnitellut ennakkoon enkä laatinut mahdollisia aihioita, vaan kirjoitin hetkessä. Jos haluaa oppia kirjoittamaan rakenteellista tekstiä, koko vanha ajatusmaailma on uudistettava ja luotava se mokomakinJatka lukemista ”Intuitiivisesti intuitiosta”
Kirjoittaja-arkisto:kirjoittajapolku
LUKU 11: Minuusko?
Olen siis vihdoinkin lähestymässä sitä, jonka kuvittelen olevan se oikea minä. Edelleen uppiniskainen ja periksiantamaton, mutta myös ajattelussaan joustava ja uusista asioista innostuva. Kärsimättömyys on jonkinlainen kompastuskiveni varmaan loppuun asti, mutta se on osoittanut suorituskeskeisen ihmisen ominaisuudeksi. Hoitajana olenkin asiaan paneutuva, oman tieni kulkija, mutta herkästi tunteva ja luultavasti herkästi kokevakin. On silti vaikea tunnustaa,Jatka lukemista ”LUKU 11: Minuusko?”
LUKU 10: Erilaiset minät
Olin ehkä kolme- tai neljä-vuotias, kun rakensin roolini, panssarini ja suojan hauraan minuuteni ympärilleni. En tietenkään tietoisesti, enkä edes muista tätä prosessia, mutta näin se kävi. Jokainen lapsi tarvitsee ruokaa, suojaa ja rakkautta. Jos ruokaa ei tule, lapsi huutaa ja karjuu, kunnes sitä tungetaan suuhun. Sama konsepti toimii suojan pyytämisessa tai vaipan vaihtamisen suhteen, muttaJatka lukemista ”LUKU 10: Erilaiset minät”
Tammikuun loppu 2022
Härkää sarvista. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jokainen on oman onnensa seppä. Kukas sen kissan hännän nostais, jossei kissa itse. Elämä on rutiineissa, mutta kehittyäkseen on pyristeltävä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Tykkään kirjoitella pieniä pätkiä, ja teen sen hyvin, mutta kehittymiseen tarvitsen jonkin suuren ja pelottavan tavoitteen. Jonkin sellaisen, jonka äänen sanominenkin on mahdotonta jaJatka lukemista ”Tammikuun loppu 2022”
Tammikuu 2022
Tammikuu on tyypillisesti tavoitteiden asettamisen kuukausi, joten niinpä kai sitten. Halu kirjoittaa jotain julkaistavaa on suuri, mutta viimeisen vuoden aikana olen törmännyt siihen tosiseikkaan, että mikään kirjoittamani ei pääse riman yli. Ei edes heiluen. Olen siis vaiheessa, jossa näen kristallinkirkkaaksi puutteet ja lapsukset ja epäjohdonmukaisuudet ja heikkouden ja pienuuteni. Viimeiseen puoleen vuoteen en ole kirjoittanutJatka lukemista ”Tammikuu 2022”
Luku 9: Pelko
Olen kai ihan tavallinen ihminen, joka pyrkii elämään ihan tavallista elämää ja pelkää kuolemaa. Kuten me kaikki. Paitsi että, kaikki edellisessä lauseessa on pielessä, sillä jos minä olen tavallinen, niin kaikki ponnisteluni ovat olleet turhaa. Kai meissä istuu jokin erityisyyden muotti tai tarve erottua, minulla se on kulminoitunut siihen, etten koskaan tunnetasolla riittänyt äidilleni jaJatka lukemista ”Luku 9: Pelko”
Luku 8: Itsetuntemus
Jostain syystä se, mitä kuvittelin identiteetikseni, on perustunut fyysisyyteen ja voimaan. Olen aina ollut vahva ja pystyvä siinäkin mielessä, etten koskaan kokenut olevani naisellinen. Minusta nainen pystyy samaan kuin mieskin, enkä ole koskaan odottanut ovia avattavaksi tai liehuvia helmoja käytettäväksi. Luulen, että äitini koki olevansa pettymys osoittautuessaan tytöksi, joka sittemmin vielä kaiken lisäksi tuli raskaaksiJatka lukemista ”Luku 8: Itsetuntemus”
Viiden tähden kirjat
Reilusta kahdestasadasta lukemastani tai kuuntelemastani kirjasta vuonna 2021 kaikkiaan 35 sai minulta viisi tähteä. Tässä siis pieniä vilauksia kirjoista, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen mikä milläkin tavalla. Ensimmäiseksi Hanna Haurun Jääkansi, josta ei voi varsinaisesti pitää. Mutta kirja on hyvin vaikuttava ja jäi mieleen pitkäksi aikaa jopa niin, että aion lukea sen vielä toisenkin kerran.Jatka lukemista ”Viiden tähden kirjat”
Luku 7: Kohtaamisia
Silti ja kaikesta huolimatta minulle annettiin elämäntehtävä varsin aikaisessa vaiheessa, nimittäin kolmekymppisenä kaiken harhailun keskelläkin, juuri ihmiskroppa ja sen narinat alkoivat johdattaa. Jostakin kumpusi tieto, että meissä on enemmän potentiaalia kuin ymmärrämmekään. Että kemia ei ole yksinomainen eikä paras ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Että aivoissani lymyää ehkä muutakin kuin puskeva halu menestyä. Parantua. Hirvittävän, kauhistuttavan jaJatka lukemista ”Luku 7: Kohtaamisia”
Syyskuu 2021
Minulle syksy on aina ollut uuden alkua, kalenterin täyttämistä ja jonkin uuden projektin pyörittelyä. Kaipaan sitä. Kaipaan kovasti uutta lukuvuotta, uusia opiskelijaryhmiä ja ihan vaan Kansalaisopiston ilmoittautumislehden selailua. Ehkä kaikkein eniten kaipaan uutta kalenteria tai uutta minua. Sellaista rauhallista, vähään tyytyvää ja vähäeleistä. Uuden kalenterin voin tietenkin mennä ostamaan Barnes&Noblessilta, mikä olisi muutenkin ihana tekosyyJatka lukemista ”Syyskuu 2021”
Kirjoittajapolku 