Olen siis vihdoinkin lähestymässä sitä, jonka kuvittelen olevan se oikea minä. Edelleen uppiniskainen ja periksiantamaton, mutta myös ajattelussaan joustava ja uusista asioista innostuva. Kärsimättömyys on jonkinlainen kompastuskiveni varmaan loppuun asti, mutta se on osoittanut suorituskeskeisen ihmisen ominaisuudeksi. Hoitajana olenkin asiaan paneutuva, oman tieni kulkija, mutta herkästi tunteva ja luultavasti herkästi kokevakin. On silti vaikea tunnustaa,Jatka lukemista ”LUKU 11: Minuusko?”
Avainsana-arkisto:identiteetti
Luku 6: Tunteet
Onnekseni minusta ei tullut uraohjusta, sillä se olisi ollut aivan liian jyrkkä tie tuhoon. Toivon, että jokin sisäinen tieto tai aavistus pelasti, sillä tajusin kyllä, etten kestä yhtään ristiriitoja tai yhteenottoja. Vetäydyn, käperryn suojakuoreeni ja murehdin yökaudet. Ainoa aseeni maailman pahuutta vastaan on aivojen etulohkokuori, se joka järkeistää, mittelee ja oivaltaa. Jo hyvin nuorena ymmärsin,Jatka lukemista ”Luku 6: Tunteet”
Luku 5 Ihmissuhteet
Minulla on aina ollut paljon kavereita ja hyvät ihmissuhteet, joista olen halunnut pitää kiinni ja vaalia mitä vaalittavissa on. Minua pidetään reiluna tyyppinä ja varmaan myös ihan hyvänä kuuntelijana, sekä nykyisessä elämässäni erinomaisena verkostoitujana. Minusta on mukavaa tuoda ihmisiä ja osaamista yhteen, olla vieraanvarainen sekä hyvä ja rento emäntä. Osaan jakaa itsestäni juuri sen verran,Jatka lukemista ”Luku 5 Ihmissuhteet”
LUKU 4 Nöyrtyminen
Sukuni ei ole kovin kirkollista, joten siitä suunnasta on turha hakea ylenpalttista lohdutusta. Enemmän on aina auttanut luonto, puut, syyssateen omanlaisensa tuoksu ja vaeltaminen kanervikossa. Kivellä istuminen on yhtä epämukavaa kuin kirkon pehmustamattomassa penkissäkin, mutta kaupanpäälliseksi saa raitista ilmaa ja jos se itse itselle määritelty kivi sijaitsee neljänkymmenen minuutin kävelymatkan päässä, niin myös hyvää kuntoaJatka lukemista ”LUKU 4 Nöyrtyminen”
LUKU 3 Periksiantamattomuus
Oma kortensa keossa on sillä, ettei mitään unohdeta ja työteliääksi on opittava. Käänteispuolena ylimaallinen jaksaminen ja tavoitteen asettaminen jo ennen kuin siitä tuli trendi tai konsulttien jakkupuvun kanssa jakelema mantra. Ovathan ne tuulet välillä suotuisiakin ja uusi elämä aukeaa aavana ja autereisena. Eikös tässä ole opittu jo vaikka mitä, pärjääminenkin. Suomalainen mielenmaisena on perustettu suorittamiselle.Jatka lukemista ”LUKU 3 Periksiantamattomuus”
LUKU 2 Identiteetti
Pienen maan pippurinen kansa. On niin tavattoman paljon kaikkea, mistä olla ylpeä. Kun on mahdollisuus katsoa etäämmältä, niin suunnaton ylpeys valtaa sielun ja suomalaisuuden. Kansakunnan kaikki saavutukset ja yhteenpuristunut itsenäisyys, jota voi vain ihailla: turvallinen, kylmä, sivistynyt ja koulutettu. Sanomaton liikutus valtaa mielen, kun ajattelen sivistystä ja koululaitosta, joka sittenkin on parhaita maailmassa. Kaiken syntyä,Jatka lukemista ”LUKU 2 Identiteetti”
LUKU 1 Muutos
Haluan kertoa isoista elämänmuutoksistani tunteettomasti ja yksiselitteisesti, sillä niin olen elänyt koko elämäni. Ota tavoite ja suorita. Päätä, että haluat muuttaa pois kotoa ikinä palaamatta ja ala laskea päiviä. Jätä kaikki, johon voimat, ja ennenkaikkea elämäntaidot, eivät riitä. Hylkää perheesi pelastaakseni itsesi. Ei, en ole katunut päätöksiäni, sillä ne olivat matkalippuni ainoaan vapauteen, jonka pystyinJatka lukemista ”LUKU 1 Muutos”
Mistä minä tulen?
Kesti 51 vuotta oivaltaan kuka olen ja mistä tulen. Tai no, eihän sitä ihan lapsena asiaa ajatellut kovinkaan tietoisesti, mutta taustalla se on häälynyt aina. Sillä elämäni alku ei antanut minulle kuuluvuutta mihinkään, joten olen yrittänyt paikata tätä puuttuvaa palasta härkäpäisesti, itsepintaisesti ja suhteettomasti. Tämä ei ole mikään minut jätettiin paloaseman portaille -tarina, eikä muukaanJatka lukemista ”Mistä minä tulen?”
Kirjoittajapolku 