Minä täällä taas. Kipuilen itseni ja asioiden kanssa, enkä saa aikaiseksi lasta enkä mitään muutakaan. Siis kirjoittamisen saralla. Tavallisessa arjessa – siinä oikeutetussa ja tienaamiseen pyrkivässä – menee ihan hyvin, mutta se siis edelleen vie kaikki mehut eikä ´oikeaan kirjoittamiseen´ tahdo löytyä aikaa. Kirjoitan siis kyllä koko ajan, mutta enimmäkseen raapusteluja siitä tästä ja tuosta, ja itseasiassa sellainen tämäkin on.
Koko elämä taitaa olla pelkkää raapustelua, kun ei ole suurta päämäärää, autuasta tai kirkasta tavoitetta eikä oikeastaan mitään pakkoa mihinkään suuntaan. Olen siis terve, omituinen ja suhteellisen tyytyväinen, villi ja vapaa, enkä tiedä mihin kaiken tämän vapauden käyttäisin, jotta se näkyisi jollekulle tai edes jossakin. Miten oikeutan elämiseni, kun en huolehdi vanhemmistani, en puutarhastani, en lapsenlapsista, enkä edes tee mitään yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä, jolla kilpeni kiillottaisin?
Olen itsekäs, itsenäinen ja itsepäinen. Vaikka onhan minullakin huolia, juuri sellaisia joita ei kehtaa edes ääneen lausua, kun ne ovat niin mitättömiä ja maailman mittakaavassa olemattomia. Kuten vaikka yksi hammas: se on pussissa tuolla keittiön pöydällä. Aika kiva.
Tai no, minä liioittelen. Taas. Hammas on kyllä suussa, mutta sellaisena ikävänä tynkänä, joksi se on 7 vuotta sitten muotoiltu, kun sen päälle istutettiin kruunu. Se kruunu siinä muovipussissa sädehtii ja mikäs onkaan sädehtiessä, kun on aika arvokas sellainen. Kruunun hintaan sopii nimittäin lisätä juurihoito, jota tässä prosessoidaan. Ja on taas prosessoitu puolenkymmentä tuntia pää alaspäin siinä maailman ikävimmässä tuolissa maaten. Röntgenkuvia räpsittiin reilusti yli 20 ja kauniita turkooseja antibiootteja popsittiin sitäkin useampi. Niin, ja sitten ei tietenkään riitä, että kyseinen kruunu kiillotetaan ja isketään takaisin, sillä koska se pomppasi pois, niin siinä on jokin vika. Ei muuta kuin uutta kruunua tilaamaan eikä tilausvalikoimassa ole yhtään alennustavaraa.
Itseasiassa keräilen tässä rohkeutta soittaa ja tiedustella tilausaikaa ja -hintaa, mutta kuten tavakseni olen ottanut, niin keksin kaikkea muuta muka tärkeämpää tekemistä ennenkuin otan selvää summasta. Lisään sen sitten loppusyksyllä tehtyyn toiseen kruunuun, jota prosessoidessa hajosi viereinen silta eli ihan kepeästi ei sekään prosessi sitten oikeastaan mennyt. Ei ainakaan rahapussin näkökulmasta, mutta kuten sanottua, nämä ovat pieniä murheita monessa mittakaavassa. Olen sittenkin ihan tyytyväinen elämääni, terveyteeni ja varmaan joskus vielä hampaisiinikin, kunhan vain muistan, että jos jokin voi mennä pieleen, niin minun hampaani menee. Jos tämä on hinta, joka minun pitää terveydestäni, niin teen sen suhteellisen mielelläni. Mutta kyllähän se aina kirpaisee.
Kohti seuraavaa seikkailua tässä maassa. Suomeen ei nyt vaan ole varaa tulla tänä kesänä.
Kirjoittajapolku 