Reilusta kahdestasadasta lukemastani tai kuuntelemastani kirjasta vuonna 2021 kaikkiaan 35 sai minulta viisi tähteä. Tässä siis pieniä vilauksia kirjoista, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen mikä milläkin tavalla.
Ensimmäiseksi Hanna Haurun Jääkansi, josta ei voi varsinaisesti pitää. Mutta kirja on hyvin vaikuttava ja jäi mieleen pitkäksi aikaa jopa niin, että aion lukea sen vielä toisenkin kerran. Kuuntelin myös uudelleen Anni Blomqvistin Myrskyluoto -sarjan, joka edustaa minulle suomalaisuuden ylimmäistä veisua, sitkeyttä ja sisua. Aina yhtä vaikuttava kokemus. Elämäkerroista nautin Anna-Liisa Haaviston KAARIsta ja Anne Mattsonin Tellervo Koiviston elämäkerrasta, sen sijaan myös Mattsonin kirjoittama Sylvi Kekkosen elämäkerta ei lähtenyt vetämään lainkaan, joten Irja Eskolasta kertovat teos on vielä odotuslistalla.
Minuun vetosi myös Astrid Swanin Viimeinen kirjani, vaikkei sitä kovin korkealla arvosteltu; hänen elämänsä on niin mielenkiintoista, että kirjalliset lapsukset eivät minua häirinneet. Tuula–Liina Variksen Sattunut syntymään veti myös heti mukaansa, mutta sitten kamppailin aika lailla Kilpikonnan ja Olkimarsalkan kanssa. Näyttää siis siltä, etten oikein jaksa ymmärtää naisia, jotka ovat niin rakastuneita suurmieheen, että lakaisevat itsensä maton alle. Variksen kirjoitustaito on kuitenkin niin vetävä, että hänen teoksiaan on odottamassa jatkolistalla.
Kuuntelin myös Väinö Linnan nauhoituksista tehtyä Päivä on tehnyt kierroksensa (toimittanut Panu Rajala) suurella hartaudella, sillä jotkut kirjat on tehty kuunneltaviksi. Muita tällaisia ovat ehdottomasti Rosa Liksomin Väylä (Hytti nro 6 sen sijaan sai minulta vain 4 tähteä) ja Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa. Suomen kielen murteet ovat niin kauniita, vaikkeivat olisi edes omaa murrettani. Tässäkin saattaa vaikuttaa tämä Rapakon takana asumisen efekti. Kuunneltavia minusta ovat myös Matti Röngän itsensä lukemat kirjat, rakastan hänen ääntään ja kirjoittamistapaansa kovasti. Tänä vuonna kuuntelin Surutalon ja Einon. Oi Eino!
Muita kirjailijoita, jotka tekivät vaikutuksen kirjoitustaidoillaan, juonenkulullaan sekä myös lukemalla kirjansa itse ovat Samuli Laiho (Lasiseinälle 5 tähteä, Sielun palomiehelle 4), Hanna Brotherus (Ainoa kotini on kertakaikkisen hieno teos) ja Laura Malmivaara. Lauran kohdalla olen suoraan sanoen kateellinen siitä, että hän osaa vielä kirjoittaakin (ja kuljettaa juonta, johon oma tekemiseni/usko itseeni on tällä hetkellä tyssähtänyt), ja melkein haluaisin antaa vain 4 ja puoli tähteä. Toivon totisesti, että hän löytää aikaa kirjoittamiselle jatkossakin!
Toinen kirjailija, josta en haluaisi tykätä, mutten voi olla tykkäämättäkään on Karl Ove Knausgård! Näihin autofiktiiviset teoksiin sukelsin Alex Shulmanin kautta (Unohda minut, Polta nämä kirjeet ja Eloonjääneet saavat kaikki 5 tähteä) ja jatkavat siis osin samaa teemaa kuin Samuli Laihon Lasiseinä (toinen taiteilija, joka näyttää pystyvän sukkuloimaan taidelajien välillä, miksi oi miksi lahjakkuus kasaantuu). Eli jos omassa elämässäsi ei ole kosketuspintaa alkoholismiin ja/tai vaikeaan vanhemmuussuhteeseen, niin onnittelen sydämeni pohjasta! (Tähän pitää muuten lisätä Ida Pimenoffin Kutsu minut.) Ehkä silloin et pysty näkemään näiden, saati Knausgårdin pinnallista syvyyttä. Tai voi hyvin olla, että nämä ovat myös elämänvaihekysymyksiä, mutta minä olen nauttinut siitä, että jotkut osaavat muotoilla häivähdyksiä minunkin tunteistani paperille. Shulman on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä ja taitava kuvaaja, mutta Knausgårdia inhoan ja ehkä halveksunkin ihmisenä. Eikö se ole hyvän kirjottajan ylistys, että tunnen näin vahvasti? En ikikuunaan pystyisi viettämään hänen seurassaan edes yhtä kokonaista päivää, mutten voi olla ihailematta sitä, kuinka joku repii itsensä niin paljaaksi ja arvottomaksi kaikkien edessä. Ja jaarittelee siis satojen sivujen verran niin, että jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, olisin jättänyt kesken jo niin monta kertaa! Mutta häneen autobiografiaansa palaan aina takaisin (Viimeinen osa eli Taisteluni VI on menossa). Annan muuten ison krediitin ja hatunnoston myös loistavalle Lari Halmeelle, joka lukee huikean hyvin!
Äänikirjojen suurkuluttaja löytää väistämättä myös suosikkiluijansa, jollainen minulle on ehdottomasti Karoliina Niskanen! Ensinnäkin hänen kirjansa Tilhi on ehdottomasti viiden tähden arvoinen, vaikka tarinan sisällössä ei ole itseeni kosketuspintaa eli erotan myös loistavan kirjoittajan, vaikkei aihe olisikaan juuri itselleni suunnattu (itseasiassa tästä koko vuoden kestävä projekti alkoikin: halusin tutustua uudenlaisiin kirjailijoihin ja aihepiireihin). Hänen luentansa innostamana löysin sitten Inka Nousiaisen Arvaa ketä ajattelen, Anna Karhusen Jos:n, Kira Poutasen Surun kartan ja kuuntelinpa Tara Westoverin Opintiellä -teoksen siis suomeksi! Ja mikä parasta hän on niin ahkera lukija, että listaa riittää (tässä on nimetty vain minuun vaikutuksen tehneet teokset).
Muita uusia (ja nuoria) tuttavuuksiani olivat Katriina Tikkanen (Toinen silmä kiinni), Helmi Kekkonen (Tämän naisen elämä), Niina Repo (Vyöry), Laura Lehtola (Minä valitsin sinut), Satu Vasantola (Kaikki kadonneet) sekä myös neljän tähden kirjat, mutta ehdottomasti mielenkiintoiset ja seurattavaksi jääneet kirjailijat Soili Pohjalainen (Valuvika), Saara Turunen (Rakkaudenhirviö on 5 tähden kirja, muut saivat minulta 4 tähteä), Saara Cantell, Sisko Savonlahti, Emmi-Liia Sjöholm, Markku Mantila ja Pasi Pekkonen.
Minulle aivan uusi tuttavuus oli myös Pirkko Saisio, jonka seurassa voin onnekseni jatkaa vielä pitkähkön tovin ja muistutan vielä vanhoista suosikeistani, kuten Merete Mazzarella, Riikka Pulkkinen (jonka teoksista 50% iskee ja loput jää kesken), Kalle Päätalo (olen vasta viime vuosina sivistänyt itseäni hänen suhteensa ja totta puhuakseni olen enemmän kiinnostunut hänen elämästään kuin itse teoksista) ja yllättäen myös Juha Itkonen. Hänen analyysinsä kirjassa Minun Amerikkani auttoi minua ymmärtämään asuinmaatani ja sitten Ihmettä kaikki teki vaikutuksen ihan vain kirjana. Kaikki Amerikkaan liittyvät kirjan eivät sitten minuun tehoa, esimerkiksi Anu Partasen Nordic Theory of Everything oli ihan ookoo, kuten myös Ismo ja Angelika Leikolan Suo, kuokka ja Hollywood, vaikka siis Ismo itse teki vaikutuksen, niin kirja ei.
Omista kokemuksista kertovat kirjat ovat muutenkin lähellä sydäntäni, joten mainitsen vielä Satu Rämön Talo maailman laidalla ja Aino Huilajan Pakumatkan (annoin sille 4 tähteä, koska kuuntelin sen, joten kuvitus ei päässyt samanaikaisesti oikeuksiinsa), mutta erityismaininnan saa Lea ja Santeri Pakkasen Se tapahtui meille. Olen itse työskennellyt vuosia inkeriläisten parissa, mutten millään muotoa ymmärtänyt mistä kaikessa on kyse! Avaava teos.
Lopuksi kirjaan vielä dekkaristit, jotka saavat minulta säännöllisesti 5 tähteä. Kovin monet aloittavat keskinkertaisesti ja sitten parantavat seuraavissa osissa, tai sitten toisinpäin, mutta minun suosikkejani tällä ketkellä ovat Jen Henrik Jensen, Christina Larsson, Camilla Grebe, Rolf ja Cilla Björlind sekä Emelie Schepp. Minulla on myös suuret toiveet Michael Hjortin, Maria Adolfddonin ja Christina Olssonin sekä Arttu Tuomisen suhteen jättämättä pois entistä työtoveriani Pertti Lainetta, jonka Simppaan olen vasta vilkaissut yhden kirjan varran. Lupaan palata seuraavaan osaan. Toivon myös, että Taina Haahti ja Max Seeck jatkavat sarjojansa, mutta Marko Kilven viimeisin Undertaker oli pettymys. Annan toki hänellekin vielä mahdollisuuden, mikäli hän jatkaa.
Tässä oli siis aimoannos suomalaista kirjallisuusenergiaa, josta on mitä ammentaa! Aion jatkaa lukemista ja kuuntelemista jatkossakin, mutta ehkä hiljennän vähän tahtia ja kirjoitan myös itse. En tiedä. Minua kiinnostaa tällä hetkellä kovasti omiin kokemuksiin perustuva kirjoittaminen (viisi tähteä myös Tiina Lundanin Ensimmäiselle kesälle tai Miia Moision Häpeästä valoon), mutta yhä enemmän myös juonenkehittely ja sen työkalut. Siksi ehkä joka toinen lukemani kirja on dekkari. Itse haluaisin olla täysinoppinut kirjoittaja ilman ensimmäistäkään kirjoituskurssia ja saada aikaa kirjan, jossa olisi myös juoni. Ja kaiken tämän ihan vain omiin kokemuksiin pohjaten ilman ennakkotyötä ja tietojen kaivamista. Semmoinen on tämä kirjallinen prosessini tällä hetkellä. Pitkä ja tuskallinen, mutta autuas.
P.S. Olen toki lukenut myös englanniksi ja kuulun edelleen paikalliseen kirjakerhoon, mutta tarkoituksellisesti jätin sen puolen tästä bloggauksesta pois. Suomen kieli on imenyt minut sisäänsä, mistä olen onnellinen, sillä tuntuu kuin olisin saanut jotain omaa takaisin.
Kirjoittajapolku 